vedensäästäjän huulilla
kuiva on kulkea
nuoren ihmisen uudelleensyntymäpäivä
kun kaikki maailman pisarat korkeassa stratosfäärissä yhtä aikaa sataisivat minuun
ja kuivat, halkeilevat huulet menettävät merkityksensä ollen vain hiljainen vastakohta rakkaudelle jota onkin tarpeeksi sinusta riippumatta
perjantai 6. huhtikuuta 2012
Psykiatrinen osasto 4
kukista tulee kukkia
kukista tulee p4:n potilaita
kukat jotka taivas kasteli, aurinko kasvatti, kukat jotka tehtiin
suutasi kuivaa,
se on tabletin tekosia
aavikkoaurinko
kuinka
aurinko huvikseen polttaa kaiken
kuolleesti hymyilevien liskojen kielet lipovat valheita kuuluville ja lopuksi toisto nielaisee mielesi
kaikki on niin kuivaa ja tyhjää
mikään täällä ei elä.
korppikotkien kaluamia luurankoja tv:n ääressä rumilla sohvilla.
jokailtainen piikitys jos et avaa suuta.
suljetut seinät, niin vähän totta,
ulkoilulupa, hoitokokous,
tuo ikuinen tyhjä kohteliaisuus hoitajan kasvoille liimattu,
kangastukset, kangastukset,
kukat nuudutetaan
tabletti on kaikki mitä annatte
kun olen kukka ja olisin vettä vailla
kukista tulee kukkia
kukista tulee p4:n potilaita
kukat jotka taivas kasteli, aurinko kasvatti, kukat jotka tehtiin
suutasi kuivaa,
se on tabletin tekosia
aavikkoaurinko
kuinka
aurinko huvikseen polttaa kaiken
kuolleesti hymyilevien liskojen kielet lipovat valheita kuuluville ja lopuksi toisto nielaisee mielesi
kaikki on niin kuivaa ja tyhjää
mikään täällä ei elä.
korppikotkien kaluamia luurankoja tv:n ääressä rumilla sohvilla.
jokailtainen piikitys jos et avaa suuta.
suljetut seinät, niin vähän totta,
ulkoilulupa, hoitokokous,
tuo ikuinen tyhjä kohteliaisuus hoitajan kasvoille liimattu,
kangastukset, kangastukset,
kukat nuudutetaan
tabletti on kaikki mitä annatte
kun olen kukka ja olisin vettä vailla
Olin rakastunut rokkariin ja se päivä oli kliseinen
ehkä nain, ehkä en
ehkä näin autoja ehkä en
sun auto on jarruton punainen
lasimössöä lavalla johon maanikko putosi ja veri oli tuota väriä, et tuntenut pelkoa
kun muut tanssivat ja kuuntelivat ja olivat kanssasi
katsoin kultakalan silmää maljassaan
näin auringon valumassa taivaastaan
meille valoa, sinulle totaalista valoa
vain hetken, eikä kukaan jää historiaan
vain hetken, emmekä ehtineet rakastaa
ehkä tykkäsin susta ehkä en
adrenaliini väitti jotakin, sitä tulkitsen
en tiedä enempää, tiedän vain mikä jää
yksinäisyys joka on yksinäisyyttä aina
silitän ruusunpiikkiä punaista mattoa jota sait usein astella
hetken tiedän, sinun totuutesi on minun
jokaisella muusikolla on viimeinen sointu
olen kala jonka lintu söi ja se lintu
oli niitä jotka lähtee lentoon ilman siipiä
oli liikakiihko, oli tuntemattomuus, tuntui kasvojen edessä olisi ollut lasiseinä
emmekä me koskaan suudelleet
olen hitosti hajomielinen
olenko surullinen?
ehkä olit kauniimpi kuin kukaan toinen kalansilmä
sulosieraimet kiharoita katse pelkkää sinistä kärsimystä
ja yläetuhampaittesi välissä tyhjää nk. ohikiitävän hetken
poika soittaa kitaroita poika on pitkitetty kuolema
ja siihen kaikkeen minä olin maanisesti kusessa
ehkä nain, ehkä en
ehkä näin autoja ehkä en
sun auto on jarruton punainen
lasimössöä lavalla johon maanikko putosi ja veri oli tuota väriä, et tuntenut pelkoa
kun muut tanssivat ja kuuntelivat ja olivat kanssasi
katsoin kultakalan silmää maljassaan
näin auringon valumassa taivaastaan
meille valoa, sinulle totaalista valoa
vain hetken, eikä kukaan jää historiaan
vain hetken, emmekä ehtineet rakastaa
ehkä tykkäsin susta ehkä en
adrenaliini väitti jotakin, sitä tulkitsen
en tiedä enempää, tiedän vain mikä jää
yksinäisyys joka on yksinäisyyttä aina
silitän ruusunpiikkiä punaista mattoa jota sait usein astella
hetken tiedän, sinun totuutesi on minun
jokaisella muusikolla on viimeinen sointu
olen kala jonka lintu söi ja se lintu
oli niitä jotka lähtee lentoon ilman siipiä
oli liikakiihko, oli tuntemattomuus, tuntui kasvojen edessä olisi ollut lasiseinä
emmekä me koskaan suudelleet
olen hitosti hajomielinen
olenko surullinen?
ehkä olit kauniimpi kuin kukaan toinen kalansilmä
sulosieraimet kiharoita katse pelkkää sinistä kärsimystä
ja yläetuhampaittesi välissä tyhjää nk. ohikiitävän hetken
poika soittaa kitaroita poika on pitkitetty kuolema
ja siihen kaikkeen minä olin maanisesti kusessa
RANTA (9.6.2006)
Lintu leuka kala vesi. Rannat täynnä tyhjää, hiekkaa. Kuivuneita myrskyn heittämiä rakkoleviä yltympäriinsä. Aallot. Aina uudelleen vesi saapuu. Mikä sen saa yhä uudelleen yrittämään. Mikä tätä maisemaa pitää koossa. En muista mitä olen oppinut tuulista, ilmanpaineesta ja sen sellaisesta. En ymmärrä miten meri tai mikään toimii. Eikä se enää tunnu tarpeelliseltakaan. Tuuli huuhtoo minua ja vie iholtani kuumuuden. Jos aurinko ei porottaisi, tuuli veisi minulta lämmön ja minut pois. Mutta enpä voi tietää, en voi tietää mitään siitä, miten olen, olenko. Ilma ei ole raskas nyt. Ilma on keveä ja liikkuvainen, vain minä olen raskas. Ei minua voi tuuli viedä. Ei lintu napata. Minä voisin hukkua. Hukkuisin, jos kävelisin tarpeeksi pitkälle horisonttia kohden. En minä osaa uida. Olen aika varma, etten osaa uida. Kävellä voisin yrittää. Ehtisin upota siinä matkalla kun tavoittelisin toista mannerta. Ranta ei ole tarpeeksi pitkälle matala. Yrittäisin potkia itseni aina ylös pohjasta voidakseni vetää ilmaa keuhkoihin, vettä keuhkoihin. Pärskisin ja maistaisin suolan ja vajoaisin, vesi ottaisi minut, ottaisi kokonaan. Syleily kylmenisi ajatus ajatukselta ja minä täyttyisin kylmällä vedellä. Minusta tulisi vettä. Vedestä sinä olet tullut, vedeksi sinä jälleen olet tuleman. Niin siinä kävisi. Sitä paitsi merenpohjasta voi olla vaikea saada tukea siihen hyppelyyn, jolla pyrkisin eteenpäin. Hiekka on niin pehmeää. Pitkät vuodet, kaikki aaltoja täynnä. Aallon liike ja voima on vienyt kiviltä särmät ja koon. Minäkin olen kulunut pois. Ei minussa ole enää mitään sanomaan “ei”. Ei ole maailmaa, jossa väitetään vastaan, se on vain mennyt mahdollisuus. Jyrkänteeltä mereen sortunut vaarallinen reuna. Ei parane liikkua niillä alueilla. Enkä minä ole enää suuri, itsellenikään. Muut ovat vieneet osansa, varastaneet palasia. Niin pitkään olen ollut sivuhenkilö. Tuli kesä ja otin askeleita. Annoin jalkojeni liota suolavedessä ja kuivua syvällä kylmän hiekan alla ja sitten kävelin taas pois. Palasin katsomaan, miltä lokit näyttävät ja mitä on niiden lento tässä maailmassa. Yritin ymmärtää ilmaa ja voimia, tarkkailin siiveniskuja, tutkin rannalla jätetyn linnunrangon luita ja kas, ne olivat tyhjää täynnä. Enkä minä itse ollut sen enempää ja siksi jätin kaikki yritykset selittää. Yritän keskittyä eläytymään, niin kuin olisin joku. Täällä ei ole lintuja enää tähän aikaan kesästä. Niiden poikaset ovat lähteneet kalliolle rakennetuista pesistään. Yhdessä yksin ne poimivat silakoita vedestä, rajan alta ja syövät kaiken sen lennossa. Minä olen silakka niiden syötäväksi. Pelkkä nappula meren pelissä. Vaikka olen metrejä merenpinnan yläpuolella, olen aina nousevan veden alla. Aina joku huuhtelee minut puhtaaksi, kylmäksi ja tyhjäksi niin, että minun on lähdettävä pois ja etsittävä auringonlaskua muualta.
Lintu leuka kala vesi. Rannat täynnä tyhjää, hiekkaa. Kuivuneita myrskyn heittämiä rakkoleviä yltympäriinsä. Aallot. Aina uudelleen vesi saapuu. Mikä sen saa yhä uudelleen yrittämään. Mikä tätä maisemaa pitää koossa. En muista mitä olen oppinut tuulista, ilmanpaineesta ja sen sellaisesta. En ymmärrä miten meri tai mikään toimii. Eikä se enää tunnu tarpeelliseltakaan. Tuuli huuhtoo minua ja vie iholtani kuumuuden. Jos aurinko ei porottaisi, tuuli veisi minulta lämmön ja minut pois. Mutta enpä voi tietää, en voi tietää mitään siitä, miten olen, olenko. Ilma ei ole raskas nyt. Ilma on keveä ja liikkuvainen, vain minä olen raskas. Ei minua voi tuuli viedä. Ei lintu napata. Minä voisin hukkua. Hukkuisin, jos kävelisin tarpeeksi pitkälle horisonttia kohden. En minä osaa uida. Olen aika varma, etten osaa uida. Kävellä voisin yrittää. Ehtisin upota siinä matkalla kun tavoittelisin toista mannerta. Ranta ei ole tarpeeksi pitkälle matala. Yrittäisin potkia itseni aina ylös pohjasta voidakseni vetää ilmaa keuhkoihin, vettä keuhkoihin. Pärskisin ja maistaisin suolan ja vajoaisin, vesi ottaisi minut, ottaisi kokonaan. Syleily kylmenisi ajatus ajatukselta ja minä täyttyisin kylmällä vedellä. Minusta tulisi vettä. Vedestä sinä olet tullut, vedeksi sinä jälleen olet tuleman. Niin siinä kävisi. Sitä paitsi merenpohjasta voi olla vaikea saada tukea siihen hyppelyyn, jolla pyrkisin eteenpäin. Hiekka on niin pehmeää. Pitkät vuodet, kaikki aaltoja täynnä. Aallon liike ja voima on vienyt kiviltä särmät ja koon. Minäkin olen kulunut pois. Ei minussa ole enää mitään sanomaan “ei”. Ei ole maailmaa, jossa väitetään vastaan, se on vain mennyt mahdollisuus. Jyrkänteeltä mereen sortunut vaarallinen reuna. Ei parane liikkua niillä alueilla. Enkä minä ole enää suuri, itsellenikään. Muut ovat vieneet osansa, varastaneet palasia. Niin pitkään olen ollut sivuhenkilö. Tuli kesä ja otin askeleita. Annoin jalkojeni liota suolavedessä ja kuivua syvällä kylmän hiekan alla ja sitten kävelin taas pois. Palasin katsomaan, miltä lokit näyttävät ja mitä on niiden lento tässä maailmassa. Yritin ymmärtää ilmaa ja voimia, tarkkailin siiveniskuja, tutkin rannalla jätetyn linnunrangon luita ja kas, ne olivat tyhjää täynnä. Enkä minä itse ollut sen enempää ja siksi jätin kaikki yritykset selittää. Yritän keskittyä eläytymään, niin kuin olisin joku. Täällä ei ole lintuja enää tähän aikaan kesästä. Niiden poikaset ovat lähteneet kalliolle rakennetuista pesistään. Yhdessä yksin ne poimivat silakoita vedestä, rajan alta ja syövät kaiken sen lennossa. Minä olen silakka niiden syötäväksi. Pelkkä nappula meren pelissä. Vaikka olen metrejä merenpinnan yläpuolella, olen aina nousevan veden alla. Aina joku huuhtelee minut puhtaaksi, kylmäksi ja tyhjäksi niin, että minun on lähdettävä pois ja etsittävä auringonlaskua muualta.
Meriruno 4
A.
Tähti joka ui pakoon
Meri sinä olet paljon
äiti katso kun minä hukun
kyyneliin
maan kyyneliin
B.
Etsin katseella merelle pohjaa
en näe, vesi on sametta
sukellan kivi kynsissä, pidätän itkuni, merikivi,
me putoamme perille
aalto yllä me löydämme
leväystävät
meritähti viettelee suolaisin sanoin, poika, ui luokseni kaikkiin syvyyksiin, ota kiinni
Tähti joka ui pakoon
Meri sinä olet paljon
liian paljon äiti katso nyt kun minä osaan uida
meri on syvä mutta osaan uida
äiti katso en itke enää yhtään olen hyvä poika
C.
Märkä hiekka ihmisen käsillä.
Silmät kuivuvat. Hiekka kuivuu. Mitä merelle kuuluu?
Astun aaltojen puolelle, uin pitkin vedoin pitkälle.
D.
Mutta tänään meri on myrkkyvettä ihottumaa
ja ystävä levä on liian leveä
Meri tuulee pois jos annamme sen
hiekalla makaisi yksinäinen tähti ystävättärenään suola
Meri joka ui pois
A.
Tähti joka ui pakoon
Meri sinä olet paljon
äiti katso kun minä hukun
kyyneliin
maan kyyneliin
B.
Etsin katseella merelle pohjaa
en näe, vesi on sametta
sukellan kivi kynsissä, pidätän itkuni, merikivi,
me putoamme perille
aalto yllä me löydämme
leväystävät
meritähti viettelee suolaisin sanoin, poika, ui luokseni kaikkiin syvyyksiin, ota kiinni
Tähti joka ui pakoon
Meri sinä olet paljon
liian paljon äiti katso nyt kun minä osaan uida
meri on syvä mutta osaan uida
äiti katso en itke enää yhtään olen hyvä poika
C.
Märkä hiekka ihmisen käsillä.
Silmät kuivuvat. Hiekka kuivuu. Mitä merelle kuuluu?
Astun aaltojen puolelle, uin pitkin vedoin pitkälle.
D.
Mutta tänään meri on myrkkyvettä ihottumaa
ja ystävä levä on liian leveä
Meri tuulee pois jos annamme sen
hiekalla makaisi yksinäinen tähti ystävättärenään suola
Meri joka ui pois
Meriruno 3
meri nukkuu: me tahdotaan ulos
hienojakoisuutta
nuolet hiekkaa
syvänpunaista: mukana on lasiluidemme murska
mitä tänään luulen
huomenna
pidän sinusta
sanon
ranta todistaa: me kasvatetaan kauhun kasvoja
meren rajalle
huuhtoutuaksemme
rantakukka: meri herää ja odottaa taas rakastunutta
merikivet, pohja ei väistä tänään
olemme hyvät ja ylpeät sairaat lapset uimassa liian kauas ulapalle
aurinkonousi: merituuli: aallot: ajelehtii
pinta kannattaa meripuuta, ahaa, en huku tänään
vesimaailman halkaisee
meritekniikka
mitä tänään luulen
huomenna
pidän sinusta
meri nukkuu: me tahdotaan ulos
hienojakoisuutta
nuolet hiekkaa
syvänpunaista: mukana on lasiluidemme murska
mitä tänään luulen
huomenna
pidän sinusta
sanon
ranta todistaa: me kasvatetaan kauhun kasvoja
meren rajalle
huuhtoutuaksemme
rantakukka: meri herää ja odottaa taas rakastunutta
merikivet, pohja ei väistä tänään
olemme hyvät ja ylpeät sairaat lapset uimassa liian kauas ulapalle
aurinkonousi: merituuli: aallot: ajelehtii
pinta kannattaa meripuuta, ahaa, en huku tänään
vesimaailman halkaisee
meritekniikka
mitä tänään luulen
huomenna
pidän sinusta
Meriruno 2 sli P.
satamissa
konttien kulmiin nojaillen olen
odottanut maailman satamista pois
kuunnellut nostokurjen laulua
olen merenvettä, olen suolainen lapsi, olen hiljaa
olen merenneito jonka äänen olen antanut viedä
odotan maailman tuulemista pois
kuuntelen nostokurjen laulua ja lokkeja ikkunasta
aurinko polttaa ja upottaa kaikki veneet
olen hiljaa
satamissa olen hiljaa
satamissa
konttien kulmiin nojaillen olen
odottanut maailman satamista pois
kuunnellut nostokurjen laulua
olen merenvettä, olen suolainen lapsi, olen hiljaa
olen merenneito jonka äänen olen antanut viedä
odotan maailman tuulemista pois
kuuntelen nostokurjen laulua ja lokkeja ikkunasta
aurinko polttaa ja upottaa kaikki veneet
olen hiljaa
satamissa olen hiljaa
Meriruno ziiiiiiiiim :)
karkeaa hiekkaa käsienkantamattomiin
anna mun lähteä jo anna mun liueta mereen
heitä hiekka mereen
tee mulle pieni ja kupliva maailma veden alle
suolaa silmiin suolaa haavoihin
meressä veri on sinistä on sinistä
kaikki kotilot ja kalat
mitä piilevää haluaisit olla mun kaa
me ollaan tekemässä veden väriä
heitä hiekka mereen
tee maailmasta pieni helppo ja kupliva
jätä mut pois anna mun unohtaa
hiekka ja kaikki eläimet maan päällä
kaikki muut hiekan värit paitsi märkä
karkeaa hiekkaa käsienkantamattomiin
anna mun lähteä jo anna mun liueta mereen
heitä hiekka mereen
tee mulle pieni ja kupliva maailma veden alle
suolaa silmiin suolaa haavoihin
meressä veri on sinistä on sinistä
kaikki kotilot ja kalat
mitä piilevää haluaisit olla mun kaa
me ollaan tekemässä veden väriä
heitä hiekka mereen
tee maailmasta pieni helppo ja kupliva
jätä mut pois anna mun unohtaa
hiekka ja kaikki eläimet maan päällä
kaikki muut hiekan värit paitsi märkä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)